Se människan - Näe kanssaihminen
Vainojen uhrin muistopäivä - Minnesdagen för Förintelsens offer
Helsingin Yliopiston juhlasali - Helsingfors Universitets festsal
Näe kanssaihminen – Se människan
Marraskuu 2004 – kuulas päivä – tasanko, jonka yllä vaimea auringonkajo. Olen ollut puhumassa seminaarissa lähikaupungissa, mutta vapauttanut itseni päiväksi seminaariohjelmasta nähdäkseni nimenomaan tämän paikan.
Niin kauas kuin silmä kantaa näen savupiippuja pystyssä – lukemattomia piippuja rivissä rivin jälkeen. Etualalla on muutama puinen rakennus, jonne voi mennä sisään, ja siitä meidän vierailijaryhmämme ymmärtää, että piiput kertovat tämän kentän olleen täynnä vastaavia rakennuksia. Jokainen piippu kertoo, että siinä on ollut suoja/rakennus jossa ihmiset ovat kärsineet ja kuolleet. Ja koko tämä valtava kenttä on ollut rakennuksia täynnä.
Olen turistina Auschwitz II - Birkenaun leirillä. Nimenomaan kentän valtavat mittasuhteet kouraisevat sydäntä. Vaikka olisi huolella lukenut historiaa, tutkinut faktaa kotisivuilla ja koulussa, vaikka olemme nähneet dokumentteja keskitysleireistä ja vainoista – minulle henkilökohtaisesti tämä kenttä ja sen viesti vainosta on henkisesti vavisuttavimpia näkyjä elämässäni. Kuolemantehtaan mittasuhteet levittäytyvät silmiemme alla. Miljoonat ihmiset ovat täällä kärsineet – nimenomaan miljoonat ihmiset.
Kun tänään vietämme Vainojen uhrien muistopäivää – Förintelsens offers minnesdag – Hah Shoa, päivä on myös Auschwitzin vapautumisen muistopäivä. En vielä ollut Euroopan parlamentin jäsen, kun parlamentti teki esityksen muistopäivän viettämisestä – mutta Holocaust – sitä ei saa unohtaa – elää voimakkaana tunteena edelleen Euroopan parlamentissa.
Minun täytyy myös tunnustaa, että ennen käyntiäni Auschwitzissa olin kuunnellut Imre Kerteszin Kohtalottomuus- kirjaa, kuuntelukirjana; mutta se ei oikein silloin auennut. Sittemmin se on onnistunut aivan toisella tavalla.
In the same way as the baracks and the immense dimension of Aushwitz II- Birkenau is revealed when you see the field with all the left chimneys, the details of the torture and the systematic way of depriving individual jews from everything is exposed in the museum.
My eyes fell on a recently new book called: London has been informed – reports by Auschwitz escapees. The book shows how a handful of escapees, helped by different resistant movements could get their testimony through to Geneva and London. on 15th of June 1944 through an emission of BBC – a so-called “warning” emission - nothing a so called “warning “ was emission – noting that the the British government was aware even of very concrete killing plans later in June.
It is also documented that the British government in the summer 1944 discussed bombing both the camps and railway leading to the camps – Winston Churchill and Anthony Eden being in favour of bombing; but the generals feared it would not be of help for the detained. But it was not the first time such a suggestion was made to the allied, already in the beginning of 1941 such a proposal had been made by the Polish exile government.
However later in the summer 1944 air pictures were taken showing quite exactly the camps, and it seems then the debate went really public at least in the English speaking world.
These pieces of information might not give us a total picture of what was known outside the Nazi states about the concentration camps – but still some new pieces and knowledge of the thinking. The decision taken not to bomb in June 1944 is off course to be seen against the good advancement of the Allied at that stage.
Auschwitzin kävijä ymmärtää, mistä on kysymys – mutta ymmärrämmekö vainon syyn – ymmärrämmekö, että ihmisiä uskonsa ja rotunsa vuoksi kuoli – ja että myös monessa Euroopan yhteiskunnassa voimme vielä nähdä vainoa. Ymmärrämmekö, että vaino voi olla yksi syy. miksi meillä on kerjäläisiä Helsingin kaduilla. Että kerjäläiset ovat usein kansanryhmä. joka juutalaisten ohella koki vainoja toisen maailmansodan aikana Hitlerin hallinnon alla ? Ja nimenomaan myös Auschwitzissä
Ymmärrämmekö, että kansainväliset ihmisoikeudet ja kansainvälinen ihmisoikeussäännöstö saivat varsinaisen voimansa siitä kauhistuksesta, kun kaikille valkenivat juutalaisvainon mittavat suhteet?
Ymmärrämmekö. että kun viime vuoden lopulla Euroopan johtajat hyväksyivät EU:n perusoikeuskirjan, tämä oli jatke sille määrätietoiselle työlle, joka alkoi Nürnbergin oikeudenkäynnistä?
Kansainvälinen ihmisoikeuksien julistus, Euroopan ihmisoikeussopimus ja ns YK:n pakolaissopimus vuodelta 1951 ovat kaikki osia niistä toimenpiteistä, joihon kansainvälinen yhteisö päätti ryhtyä, jotta Holocaust ei toistuisi.
Ibland tror jag att den politiska debatten inte förstår att de rättigheter som det internationella samfundet kommit överens om för flyktingar – faktiskt är en central del av människorättspolitiken. Att ge skydd åt flyktingar är den sista utvägen när andra åtgärder inte lyckats – och dessa åtgärder finns är extremt viktiga.
En flykting är en person som i sitt hemland pga av bla ras, religion, politisk åsikt eller medborgarskap kan råka ut för förföljelse.
När vi idag firar Minnet av Förintelsens offer är det gott att kunna konstatera att vi står i beråd att i vår lagstiftning införa en exakt definition av vilka handlingar som betraktas som förföljelse och vad som skall ses som förföljelse och vilka orsakerna till förföljelsen kan vara. Detta förslag finns i en av de ändringar till utlänningslagen som regeringen gav till riksdagen just före årsskiftet. Att vi gör den ändringen hanger samman med det europeiska samarbetet. Det är också viktigt att vi i propositionen säger att när vi bedömer om någon är förföljd ska vi ta hänsyn till de omständigheter som hör samman med varje särskild situation, inklusive den subjektiva fruktan för förföljelse.
.
Kun nyt vietämme päivää, joka liittyy ihmiskunnan hirmutekoihin, on helppo vaipua mustaan ajatteluun. Mutta kaikesta huolimatta suuri osa ihmiskuntaa on pystynyt edistykseen, on kyennyt poistamaan käytäntöjä, jotka tänään koemme pöyristyttäviksi, mutta jotka aiemmin olivat hyväksyttyjä.
Mutta onko meillä itsellämme, täällä Euroopassa, sellaisia tilanteita, sellaisia käytäntöjä joita tulevat sukupolvet tulevat pitämään pöyristyttävinä ja ihmettelemään, miten tämä oli mahdollista.
Valitettavasti Euroopassa on pakolaisten säilöönottokeskuksia, jotka ovat kaiken arvostelun alapuolella. Myös meidän on Suomessa kiinnitettävä huomiotamme siihen, kuka ja miten turvapaikanhakijoita otetaan säilöön; ts putkaan. Olemme nyt hallinnossa miettimässä, miten asiaa tulisi korjata.
Säilöönoton kestolle ei ole Suomen lainsäädännössä asetettu ylärajaa ja Euroopan kirkot kritisoivat meitä siitä. Henkilö, joka otetaan säilöön/putkaan,ei tiedä kuinka kauan säilöönotto tulee kestämään. Säilöön otetut turvapaikanhakijat ovat tässä suhteessa heikommassa asemassa kuin esimerkiksi tavanomaista vankeusrangaistusta kärsivät. EU:ssa keskustellaan tiiviisti näistä asioista ja on mahdollista, että saamme joitakin sääntöjä aikaan.
Alaikäisiä turvapaikanhakijoita on otettu Suomessa säilöön sekä yhdessä vanhempansa kanssa että silloin, kun he ovat tulleet Suomeen yksin. Tähän mennessä viranomaiset eivät ole tilastoineet säilöön otettujen alaikäisten turvapaikanhakijoiden määrää. eivätkä myöskään muita heitä koskevia tietoja. Poliisin putkassa olevia turvapaikanhakijoita ei tilastoida lainkaan, olivatpa he sitten alaikäisiä tai aikuisia. Näistä tapauksista ei siis jää mitään dokumentteja tai tietoja, joiden perusteella epäkohtiin voisi puuttua.
Lapsia pidetään säilöönottokeskuksessa ilman säilöönottopäätöstä, mikäli he ovat siellä vanhemman tai vanhempiensa kanssa. Säilöönotto, joka voi kestää useita viikkoja, on lapselle tai nuorelle erityisen traumatisoiva kokemus. Vaikka säilöönottoon pitää olla oikeuden päätös, näiden lasten kohdalla se ei toteudu. Suomessa tulisikin luopua käytännöstä, jossa alaikäisten vanhempia otetaan säilöön ja lapset joutuvat sinne heidän mukanaan.
On the day remembering the victims of Holocaust it is easy to understand that freedom from arbitrary detention is a fundamental right. Therefore, as a general principle, asylum-seekers should not be detained. Unfortunately we have reports saying there are too many examples in Europe where foreigners are detained without charges or convictions. I just need to mention Lampedusa or the debates in different European states where we can see how young people get depressed being detained in centres – just because they have arrived illegally.
In a recent report the European parliament declared it was concerned at the plight of the foreigners being deprived of their freedom in holding centres despite of the fact that they been charged with no crime of offence. It called for holding centres, in particular holding centres for asylum seekers, to meet human rights standards.”
It is also clearly stated in the Refugee convention of 1951 that States shall not hold a person in detention for the sole reason that she/he is an applicant to asylum.”
Also the UNHCR, UNs refugee organisation, has recently said it would recommend consideration of minimum standards or at least guidelines for immigration detention on the basis of the recommendations of the European Committee for Prevention of Torture. While general international rules relating to detention apply also to immigration detention, they are frequently not respected.”
Some of you might say – is she not touching at a marginal problem – the people she is concerned about are just illegal immigrants? Joku teistä voi ajatella – nyt Thors käsittelee vain marginaali- ilmiötä – kyseessähän vain ovat laittomat maahanmuuttajat.
Men bästa vänner – det är just här det är fråga om att Se människan – varje person, oberoende av ursprung är vår medmänniska som vi inte kan utsätta för omänsklig behandling; för behandling som berövar dem deras funktionsförmåga för lång eller all framtid.
Koventuneet asenteet monessa Euroopan maassa maahanmuuttajiin, vaikeudet hyväksyä periaate ” All equal – all different”, monien ihmisten tuomitseminen alkuperänsä takia, lisääntyvä rasismin ja vihan lietsominen tietoverkoissa, ovat kaikki hyvin vakavia ilmiötä – ja asettavat meille, jotka haluamme kunnioittaa Holocaustin muistoa – valtavan haasteen. Haasteen, jonka perimmäisenä tarkoituksena on varmistaa ja voimistaa vakaumustamme, että kaikilla ihmisillä riippumatta rodusta ja uskonnosta – on samat oikeudet.
Marraskuu 2004 – kuulas päivä – tasanko, jonka yllä vaimea auringonkajo. Olen ollut puhumassa seminaarissa lähikaupungissa, mutta vapauttanut itseni päiväksi seminaariohjelmasta nähdäkseni nimenomaan tämän paikan.
Niin kauas kuin silmä kantaa näen savupiippuja pystyssä – lukemattomia piippuja rivissä rivin jälkeen. Etualalla on muutama puinen rakennus, jonne voi mennä sisään, ja siitä meidän vierailijaryhmämme ymmärtää, että piiput kertovat tämän kentän olleen täynnä vastaavia rakennuksia. Jokainen piippu kertoo, että siinä on ollut suoja/rakennus jossa ihmiset ovat kärsineet ja kuolleet. Ja koko tämä valtava kenttä on ollut rakennuksia täynnä.
Olen turistina Auschwitz II - Birkenaun leirillä. Nimenomaan kentän valtavat mittasuhteet kouraisevat sydäntä. Vaikka olisi huolella lukenut historiaa, tutkinut faktaa kotisivuilla ja koulussa, vaikka olemme nähneet dokumentteja keskitysleireistä ja vainoista – minulle henkilökohtaisesti tämä kenttä ja sen viesti vainosta on henkisesti vavisuttavimpia näkyjä elämässäni. Kuolemantehtaan mittasuhteet levittäytyvät silmiemme alla. Miljoonat ihmiset ovat täällä kärsineet – nimenomaan miljoonat ihmiset.
Kun tänään vietämme Vainojen uhrien muistopäivää – Förintelsens offers minnesdag – Hah Shoa, päivä on myös Auschwitzin vapautumisen muistopäivä. En vielä ollut Euroopan parlamentin jäsen, kun parlamentti teki esityksen muistopäivän viettämisestä – mutta Holocaust – sitä ei saa unohtaa – elää voimakkaana tunteena edelleen Euroopan parlamentissa.
Minun täytyy myös tunnustaa, että ennen käyntiäni Auschwitzissa olin kuunnellut Imre Kerteszin Kohtalottomuus- kirjaa, kuuntelukirjana; mutta se ei oikein silloin auennut. Sittemmin se on onnistunut aivan toisella tavalla.
In the same way as the baracks and the immense dimension of Aushwitz II- Birkenau is revealed when you see the field with all the left chimneys, the details of the torture and the systematic way of depriving individual jews from everything is exposed in the museum.
My eyes fell on a recently new book called: London has been informed – reports by Auschwitz escapees. The book shows how a handful of escapees, helped by different resistant movements could get their testimony through to Geneva and London. on 15th of June 1944 through an emission of BBC – a so-called “warning” emission - nothing a so called “warning “ was emission – noting that the the British government was aware even of very concrete killing plans later in June.
It is also documented that the British government in the summer 1944 discussed bombing both the camps and railway leading to the camps – Winston Churchill and Anthony Eden being in favour of bombing; but the generals feared it would not be of help for the detained. But it was not the first time such a suggestion was made to the allied, already in the beginning of 1941 such a proposal had been made by the Polish exile government.
However later in the summer 1944 air pictures were taken showing quite exactly the camps, and it seems then the debate went really public at least in the English speaking world.
These pieces of information might not give us a total picture of what was known outside the Nazi states about the concentration camps – but still some new pieces and knowledge of the thinking. The decision taken not to bomb in June 1944 is off course to be seen against the good advancement of the Allied at that stage.
Auschwitzin kävijä ymmärtää, mistä on kysymys – mutta ymmärrämmekö vainon syyn – ymmärrämmekö, että ihmisiä uskonsa ja rotunsa vuoksi kuoli – ja että myös monessa Euroopan yhteiskunnassa voimme vielä nähdä vainoa. Ymmärrämmekö, että vaino voi olla yksi syy. miksi meillä on kerjäläisiä Helsingin kaduilla. Että kerjäläiset ovat usein kansanryhmä. joka juutalaisten ohella koki vainoja toisen maailmansodan aikana Hitlerin hallinnon alla ? Ja nimenomaan myös Auschwitzissä
Ymmärrämmekö, että kansainväliset ihmisoikeudet ja kansainvälinen ihmisoikeussäännöstö saivat varsinaisen voimansa siitä kauhistuksesta, kun kaikille valkenivat juutalaisvainon mittavat suhteet?
Ymmärrämmekö. että kun viime vuoden lopulla Euroopan johtajat hyväksyivät EU:n perusoikeuskirjan, tämä oli jatke sille määrätietoiselle työlle, joka alkoi Nürnbergin oikeudenkäynnistä?
Kansainvälinen ihmisoikeuksien julistus, Euroopan ihmisoikeussopimus ja ns YK:n pakolaissopimus vuodelta 1951 ovat kaikki osia niistä toimenpiteistä, joihon kansainvälinen yhteisö päätti ryhtyä, jotta Holocaust ei toistuisi.
Ibland tror jag att den politiska debatten inte förstår att de rättigheter som det internationella samfundet kommit överens om för flyktingar – faktiskt är en central del av människorättspolitiken. Att ge skydd åt flyktingar är den sista utvägen när andra åtgärder inte lyckats – och dessa åtgärder finns är extremt viktiga.
En flykting är en person som i sitt hemland pga av bla ras, religion, politisk åsikt eller medborgarskap kan råka ut för förföljelse.
När vi idag firar Minnet av Förintelsens offer är det gott att kunna konstatera att vi står i beråd att i vår lagstiftning införa en exakt definition av vilka handlingar som betraktas som förföljelse och vad som skall ses som förföljelse och vilka orsakerna till förföljelsen kan vara. Detta förslag finns i en av de ändringar till utlänningslagen som regeringen gav till riksdagen just före årsskiftet. Att vi gör den ändringen hanger samman med det europeiska samarbetet. Det är också viktigt att vi i propositionen säger att när vi bedömer om någon är förföljd ska vi ta hänsyn till de omständigheter som hör samman med varje särskild situation, inklusive den subjektiva fruktan för förföljelse.
.
Kun nyt vietämme päivää, joka liittyy ihmiskunnan hirmutekoihin, on helppo vaipua mustaan ajatteluun. Mutta kaikesta huolimatta suuri osa ihmiskuntaa on pystynyt edistykseen, on kyennyt poistamaan käytäntöjä, jotka tänään koemme pöyristyttäviksi, mutta jotka aiemmin olivat hyväksyttyjä.
Mutta onko meillä itsellämme, täällä Euroopassa, sellaisia tilanteita, sellaisia käytäntöjä joita tulevat sukupolvet tulevat pitämään pöyristyttävinä ja ihmettelemään, miten tämä oli mahdollista.
Valitettavasti Euroopassa on pakolaisten säilöönottokeskuksia, jotka ovat kaiken arvostelun alapuolella. Myös meidän on Suomessa kiinnitettävä huomiotamme siihen, kuka ja miten turvapaikanhakijoita otetaan säilöön; ts putkaan. Olemme nyt hallinnossa miettimässä, miten asiaa tulisi korjata.
Säilöönoton kestolle ei ole Suomen lainsäädännössä asetettu ylärajaa ja Euroopan kirkot kritisoivat meitä siitä. Henkilö, joka otetaan säilöön/putkaan,ei tiedä kuinka kauan säilöönotto tulee kestämään. Säilöön otetut turvapaikanhakijat ovat tässä suhteessa heikommassa asemassa kuin esimerkiksi tavanomaista vankeusrangaistusta kärsivät. EU:ssa keskustellaan tiiviisti näistä asioista ja on mahdollista, että saamme joitakin sääntöjä aikaan.
Alaikäisiä turvapaikanhakijoita on otettu Suomessa säilöön sekä yhdessä vanhempansa kanssa että silloin, kun he ovat tulleet Suomeen yksin. Tähän mennessä viranomaiset eivät ole tilastoineet säilöön otettujen alaikäisten turvapaikanhakijoiden määrää. eivätkä myöskään muita heitä koskevia tietoja. Poliisin putkassa olevia turvapaikanhakijoita ei tilastoida lainkaan, olivatpa he sitten alaikäisiä tai aikuisia. Näistä tapauksista ei siis jää mitään dokumentteja tai tietoja, joiden perusteella epäkohtiin voisi puuttua.
Lapsia pidetään säilöönottokeskuksessa ilman säilöönottopäätöstä, mikäli he ovat siellä vanhemman tai vanhempiensa kanssa. Säilöönotto, joka voi kestää useita viikkoja, on lapselle tai nuorelle erityisen traumatisoiva kokemus. Vaikka säilöönottoon pitää olla oikeuden päätös, näiden lasten kohdalla se ei toteudu. Suomessa tulisikin luopua käytännöstä, jossa alaikäisten vanhempia otetaan säilöön ja lapset joutuvat sinne heidän mukanaan.
On the day remembering the victims of Holocaust it is easy to understand that freedom from arbitrary detention is a fundamental right. Therefore, as a general principle, asylum-seekers should not be detained. Unfortunately we have reports saying there are too many examples in Europe where foreigners are detained without charges or convictions. I just need to mention Lampedusa or the debates in different European states where we can see how young people get depressed being detained in centres – just because they have arrived illegally.
In a recent report the European parliament declared it was concerned at the plight of the foreigners being deprived of their freedom in holding centres despite of the fact that they been charged with no crime of offence. It called for holding centres, in particular holding centres for asylum seekers, to meet human rights standards.”
It is also clearly stated in the Refugee convention of 1951 that States shall not hold a person in detention for the sole reason that she/he is an applicant to asylum.”
Also the UNHCR, UNs refugee organisation, has recently said it would recommend consideration of minimum standards or at least guidelines for immigration detention on the basis of the recommendations of the European Committee for Prevention of Torture. While general international rules relating to detention apply also to immigration detention, they are frequently not respected.”
Some of you might say – is she not touching at a marginal problem – the people she is concerned about are just illegal immigrants? Joku teistä voi ajatella – nyt Thors käsittelee vain marginaali- ilmiötä – kyseessähän vain ovat laittomat maahanmuuttajat.
Men bästa vänner – det är just här det är fråga om att Se människan – varje person, oberoende av ursprung är vår medmänniska som vi inte kan utsätta för omänsklig behandling; för behandling som berövar dem deras funktionsförmåga för lång eller all framtid.
Koventuneet asenteet monessa Euroopan maassa maahanmuuttajiin, vaikeudet hyväksyä periaate ” All equal – all different”, monien ihmisten tuomitseminen alkuperänsä takia, lisääntyvä rasismin ja vihan lietsominen tietoverkoissa, ovat kaikki hyvin vakavia ilmiötä – ja asettavat meille, jotka haluamme kunnioittaa Holocaustin muistoa – valtavan haasteen. Haasteen, jonka perimmäisenä tarkoituksena on varmistaa ja voimistaa vakaumustamme, että kaikilla ihmisillä riippumatta rodusta ja uskonnosta – on samat oikeudet.
Publicerad 27.01.2008